Työyhteisön hyvinvointi ja systeeminen ajattelu

Hyvinvoinnin tasapaino työyhteisössä

Työnohjauksella on aina seurauksensa, aivan kuten kaikella muullakin, mitä teemme. Kun jokin osa järjestelmästä liikahtaa, se vetää perässään muita osia. Miten siis rakennamme työhyvinvointia suunnitelmallisesti niin, että saamme aikaan positiivisia muutoksia?

Työyhteisön eheytyminen ja siihen liittyvät haasteet

Kun työryhmä menee läpi työnohjausprosessin ja alkaa eheytyä, ympärille saattaa syntyä uusi haaste: kuinka suhtautua tähän uudistuneeseen, energisempään ja motivoituneempaan porukkaan? Näemmekö heidät "ärsyttävinä ja tekopirteinä jaksuhalityyppeinä", vai huomaammeko, että heidän parantunut tilanteensa tuo helpotusta koko työyhteisölle?

Erityisesti mielenkiintoinen ja joskus haastavakin tilanne syntyy, kun esihenkilö ei pysy mukana kehityksessä ja alkaa oireilla suhteessa tasapainoisempaan työryhmään. Tällöin tasapaino voi järkkyä koko organisaatiossa.

Näitä tilanteita on tullut vastaan työvuosien varrella. Työnohjaajalla on usein rajallinen mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten nämä tilanteet hoidetaan, mutta aina voi antaa oman konsultaationsa ja vinkkinsä.

Työhyvinvoinnin kokonaistasapaino "talossa"

Työhyvinvointi on koko organisaation tasapainoa, eikä vain yksilöiden jaksamista. Työyhteisön hyvinvointi ei ole pelkästään sen sisällä toimivien yksilöiden tasapainoa, vaan myös kokonaisuudessaan koko talon hyvinvointia. Erityisesti haasteellista on, että rankimmin oirehtiva työryhmä voi helposti "peittää" alleen muiden ryhmien ongelmat ja toimia koko talon syntipukkina.

Kun yksi ryhmä eheytyy ja vahvistuu, saattaa muiden ryhmien kuormitus tai pahoinvointi tulla selkeämmin esille.. tai esihenkilön henkilökohtaiset haasteet nousta pintaan muun ympäristön tasapainottuessa.

Systeeminen lähestymistapa työhyvinvointiin

Itse painotan aina kokonaisvaltaista, systeemistä lähestymistapaa työhyvinvointiin – niin yksilöiden kuin koko työyhteisön tasolla. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tähän liittyy vahvasti systeemisyys (tai systeemiteoria).

Esimerkiksi ekologi Rachel Carsonin teoksessa Silent Spring hän tutkii, miten luonnon monimutkaiset verkostot ja niiden keskinäiset yhteydet voivat vaikuttaa laajasti koko ekosysteemiin. Systeemisyyttä voidaan soveltaa myös työyhteisöihin: pienet muutokset yhdessä osassa voivat saada aikaan suuria vaikutuksia koko ympäröivässä järjestelmässä, ja nämä vaikutukset voivat olla sekä ennakoitavia että yllättäviä.

Esimerkki: Muutosten vaikutus

Kuvitellaanpa, että yrityksen johto suunnittelee muutoksia ja uudistuksia. Matka tämän muutoksen toteutusasteelle on usein pitkä ja täynnä odottamattomia käänteitä. On lähes mahdotonta ennustaa kaikkia seurauksia tai ilmiöitä, joita matkan varrella ilmenee – niin hyviä kuin huonoja. Ja koska jokainen ihminen määrittää asiat omien ajatusmalliensa ja merkitystensä kautta, näiden yhteen laskettu summa vaikuttaa lopulta myös koko yhteisöön.

Millaisiin tekijöihin meidän siis tulisi kiinnittää huomiota muutostilanteissa?

• Kuinka paljon voimme vaikuttaa jo ennalta?
• Miten voimme tukea koko organisaatiota, kun muutokset ympärillä tapahtuvat?
• Millaisia seurauksia muutoksilla voi olla yksilöiden ja työyhteisön tasolla?